19. Helsinki Open 2025 takana
Seuran jokavuotinen iso ponnistus Helsinki Open on jälleen takana. Useat seuran aktiiviset aikuiset ovat koville jos ei viimeisinä viikkoina niin ainakin kisaviikonloppuna. Seura haluaa osoittaa kiitokset teille, jotka ovat olleet mukana tekemässä kisaa ja ymmärtämässä sen merkityksen seuralle ja seuran painijoille yhtenä tavoitteiden asettajana. Tämän vuoden kisa oli ensimmäinen, joka meni taloudellisestikin plussalle. SIinä merkittävässä roolissa oli oman buffan ja ruokailun järjestämisoikeus. Toki se vaatii taas tekijöiltä enemmän, mutta selviydyttiin ainakin tyydyttävästi.
HPM oli odotetusti paras seura. Niin pitääkin kotikisoissa olla. 75 painijaa osallistui kisaan ja poisjääntejä oli noin 20. Menestystä siis tuli ja joukossa oli mainitsemisen arvoisia valonpilkahduksia. Sarjassa U11 47kg Teo Paasonen teki huiman tempun ja voitti oman sarjansa. Tämä on jonkinlainen läpimurto. Teo on ahkera kisaaja ja tunnolinen treenaaja. Aina se jossain vaiheessa maksaa itsensä takaisin
Sayed Sajad Hosseini lopetti painin vuosi sitten ja palasi kolme viikkoa sitten oma-aloitteisesti molskille. Lahjakas kaveri josta kertoo sekin, että tuolla valmistautumisella taisteltiin viimeiseen sekuntiin saakka kultamitalista. Nyt jos Sayed saisi muutaman kuukauden säännöllistä harjoittelua alle, näkisi varmasti vielä ihmeellisempiä suorituksia.
Maximus Purmosen tiedettiin olevan omassa ikäluokassaan ja sarjassaan kultamitaliehdokas, mutta se millä tavalla kultamitali irtosi oli uskomatonta. Maximus ei antanut pistettäkään kuudessa käymässään ottelussa. Vasta 2012 syntynyt Maximus sai tästä taas reppuun eväitä jolla jaksaa treenailla eteenpäin
Ja sitten ehkä se kovin paukku. Onni Makkonen U9 sarjassa pronssia ja U11 sarjassa kultaa. Kun näissä kisoissa painittiin semifinaalit ristiin toisen lohkon kanssa, niin voidaan sanoa, että kolmas kerta toden sanoo. U9 ottelussa ranskalaista vastaan tuli tappio selätyksellä. U11 ikäluokassa samalle kaverille ylivoimainen pistevoitto. Mutta molemmat pojat voittivat semifinaalin ja kohtasivat jo kolmannen kerran finaalissa. Onni paini joka kerta hieman paremmin. Ottelua oli 30 sekuntia aikaa ja ranskalainen johti 8-2. Sen jälkeen ranskalainen astui matolta ulos (8-3). Sitten Onni löi pystykravatin ja tilanne oli 8-7 ja perään matossa vielä kahden pisteen kravatin 1 sekunti ennen ottelun päättymistä. Isä Toni meni nitropurkille ja Onni tuuletti toista ja vielä makeampaa mitalia. Niin pettynyt ranskalainen oli ettei tullut edes palkintojenjakoon.
Hieno kolmoisvoitto sarjassa U15 44kg. HPM:n kolmikko oli selkeästi kolme parasta ja onneksi arpa salli sen että näin myös kävi. Abdul-Malik Demelkhanov jatkoi huippupainiaan ja saa kyllä asettaa tavoitteet U15 EM kisoihin keväällä. Sihen lienee esteenä enään edustusoikeuden saaminen, koska Demelkhanovilla ei ole SUomen passia vaikka on asunut täällä kohta 10 vuotta. Hopealle paini Bilal Umarov ja pronssille Sayfullah Amagov. Jälkimmiset kaksi ovat tulossa myös kovaa vauhtia. He ovat vasta 2012 syntyneitä ja aikaa on vielä kehittyä. Tavoitteeksi voi asettaa 2027 U15 EM kisat.
Mainitsemisen arvoinen suoritus oli myös Sura Abbassoyn kultamitali. Sura maksoi kalavelat Vaasan tyttöä vastaan ja selkeästi. SM kisoissa kaikki ei ollut vielä kunnossa, mutta nyt oli. Vai oliko se valmentajan lupaama limsapullo voitosta, joka siivitti SUran taistelemaan.
Joona Junnila otti ensimmäisen kerran voiton Eemeli Ruusilasta. Ottelu oli tasainen ja kansainvälistä tasoa. Ja kaiken lisäksi tuomarointi moitteetonta. Joonan kehitys menee koko ajan eteenpäin. Kaksi leiriä Georgiassa muutaman kuukauden sisään ja hyvä treenivastus Eemeli ja Niko tekevät nuorelle painijalle hyvää. Siinä on valmennuskeskuksen kärkikolmikko ja jokainen voi painia toistensa kanssa treeneissä. Jokainen siis kehittää toisiaan. Nyt meni näin, ensi kerralla voi mennä taas toisinpäin.
Arshavir Darakhshanifara paini yhdet parhaat kisansa. Kaksi viikkoa ennen kisaa näytti pahalta. Oli ehkä treenannut liikaa ja kun kevennystä tuli, niin tulos oli aivan mahtava. Siinä kaatuivat Ukrainan Ilja Marchak kuin Ruotsin Kharoti.
Vimeksi Kharoti oli parempi, mutta ei enään.
KULTAA:
Sarja U13 FS 56kg: Maximus Purmonen
Sarja U11 FS 27kg: Onni Makkonen
Sarja U11 FS 47kg: Teo Paasonen
Sarja U15 FS 44kg: Abdul-Malik Demelkhanov
Sarja U17 WW 61kg: Sura Abbassoy
Sarja U17 FS 65kg: Viktor Kara
Sarja U17 FS 71kg: Arshavir Darakhshanifara
Sarja SEN FS 97kg: Joona Junnila
HOPEAA:
Sarja U11 WW 32kg: Mona Norouzi
Sarja U11 WW 45kg: Melody Norouzi
Sarja U14 WW 36kg: Nuppu Ylä-Mäihäniemi
Sarja U14 WW 66kg: Helka Yli-Vakkuri
Sarja U15 FS 44kg: Bilal Umarov
Sarja U15 FS 68kg: Viktor Kara
Sarja U17 WW 68kg: Erika Purmonen
Sarja U17 FS 80kg: Platon Yastrebov
Sarja SEN WW 62kg: Mea Purmonen
Sarja SEN FS 57kg: Sayed Sajad Hosseini
PRONSSIA:
Sarja U9 28kg: Onni Makkonen
Sarja U15 FS 44kg: Sayfullah Amagov
Sarja U17 WW +69kg: Yulia Abramsson
Sarja U17 FS 65kg: Muhammad Nalgiev
Sarja SEN WW 69kg: Tiia-Mari Rantakylä