Akseli Erkkola päätti painiuransa SM kisoihin kultamitalilla

Akseli Erkkola on tehnyt päätöksen päättää painiuransa Janakkalan SM kisoihin ja siellä hienosti kultamitaliin. Se oli kahdeksas SM kultamitali ja SM pisteissä Akseli pääsi HPM:n 90 vuotisessa historiassa sijalle 9.  92 SM pisteellä. Edellä on vain painiyhteisössä hyvin tunnettuja kasvoja kuten Jukka Loikas, Kim-Jussi Nurmela, Jonas Honkanen, Jouni Rosenlöf, Jere Kunnas, Tomi Niemi ja Jenna Sihtola.

Akseli Erkkolan ensimmäinen SM kultalitali

Akseli siis tulee jäämään pysyvästi seuran historiaan, eikä pelkästään mitalien ja SM pisteiden takia, vaan myös seurahenkisenä hahmona, joka oli aina valmis auttamaan ja opettamaan nuorempiaan. Aikoinaan me seurassa kehittelime kummipainija systeemin, jossa Akseli oli esimerkikkisesti ja innostuneesti mukana.

Kun Akseli muutti Helsinkiin ja tuli treeneihin, näin heti, että tuossa ei mene kauaa kun alkaa SM mitaleita tippumaan ja niinhän siinä kävi. Olen saanut istua jokaisessa Akselin SM finaalissa kulmalla ja Janakkalan kilpailu oli siksi erityinen. Vaikka Akselin kilpaura päättyy ainakin kv tasolla. uskon hänen näkyvän salilla aina silloin tällöin ja nimenomaan antavana osapuolena. Niin hyvin tunnen hänet

Akseli jakaa vielä teille tuntojaa seuraavassa:

Paini on ollut osa minua niin kauan kuin muistan. Se ei ole ollut harrastus vaan paljon enemmän. Paini toi mukanaan ystäviä, joista tuli kuin toinen perhe. Se loi yhteisön, joka merkitsi minulle paljon kasvaessani.

Paini opetti kurinalaisuutta ja antoi mahdollisuuden nähdä maailmaa – tutustua ihmisiin eri kulttuureista, luoda ystävyyksiä, jotka kestävät aikaa ja etäisyyksiä. Nämä kokemukset ovat asioita, joita en vaihtaisi pois.
 
Ekat HPM trikoot – Ensimmäisen HPM kauden päätös

Aloitin painin kuusivuotiaana Nurmon Jymyssä, kun perheeni asuin Seinäjoella. Sieltä siirryin vuoden painikoulun jälkeen Seinäjoen Paini-Miehiin ja aloittelin vähitellen kisaamisen. Ollessani yhdeksän muutimme Sipooseen. Lähellä oli silloin jo painin loppuminen, koska Sipoosta ei löytynyt painiseuraa. Ensimmäiset harrastukseni olivat Pohjanmaa vuosien jälkeen paini ja pesäpallo. Vanhempani sanoivat, että yhteen harrastukseen minut voidaan kuljettaa Sipoon ulkopuolelle, mutta muut harrastukset tulee löytyä kotipaikkakunnalta. Valitsin painin ja seurakseni Helsingin Paini-Miehet, koska se kuulosti tutuimmalta, olihan seuran nimessä uutta vain kaupunki. Heti ensimmäisissä HPM-treeneissä tutustuin Hannuun ja olo oli tervetullut. Olen saanut kasvaa osana HPM:ää ja isoa painiperhettä.  HPM:n treenisalit ovat olleet minulle toinen koti.

Ensimmäinen KLL mitali

Painivuosien aikana sain kokea niin kotimaisia kuin kansainvälisiä kilpailuja ja leirejä. Helsingin Paini-Miesten riveissä edustin Suomea useissa arvokisoissa. Saavutuksiini kuuluu eri ikäluokkien Suomen mestaruuksia ja arvokisaedustuksia niin vapaassa kuin krekossakin, Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuksia vapaassa sekä mitalisijoja useissa muissa kv-kilpailussa. EM-kilpailuissa ylsin kymmenen parhaan joukkoon peräti kolmesti.
 
Tallin Openissa tuplat. Kultaa sekä vapaapainissa että kr. EM kisoissa paras saavutus oli U20 7. sija.

Matkan varrella opin käsittelemään jännitystä, lukuisia loukkaantumisia ja pettymyksiä, mutta myös nauttimaan onnistumisista. Kilpauran varrella kohtasin ehkä kohtuuttomankin paljon huonoa tuuria loukkaantumisten osalta. Jokaisen loukkaantumisen jälkeen olen kuitenkin odottanut matolle pääsyä. Palo takaisin lajin pariin on ollut aina vahva.

Hetken on jo tuntunut, että jatkaminen on enemmän uhraus kuin mahdollisuus. Painiliiton taloustilanne rajoitti harjoittelua ja kilpailuja ulkomailla, ja loukkaantumisia kerääntyi toisensa perään. Jatkaminen olisi vaatinut paljon, eikä vastine ollut enää selvä. Kysymys ei ollut siitä, rakastanko kilpailemista – vaan siitä, mitä olen valmis menettämään jatkaakseni.

Päätös lopettaa kilpaileminen ei ollut helppo tai nopea. Tuntuu kuin luopuisi palasta itseään. Mutta samalla tiedän, että kaikki se, mitä se opetti, kulkee mukanani. Nyt on aika suunnata energia uuteen suuntaan.